Aihe kiinnostaa meitä kaikkia: joka päivä on syötävä. Yhä kasvavampi terveystietoisuus nostaa kysyntää vaihtelevien trendien mukaan terveysvaikutteisille ja laihduttaville elintarvikkeille, mutta kuka puhuu siitä, miltä hyvä ruoka maistuu? Gourmet -kokit nostavat esiin teollisesti tuotettujen einesten lisäainein kuorrutetut raaka-aineet ja toisaalta taas makutottumukset ovat myös muuttuneet vuosien saatossa.
1960-1970-lukujen tylsä ja vähämausteinen perusruoka ei enää maita nykypäivän koululaisille eikä kyllä aikuisillekaan. Kumiperuna- ja jännekeittovitsit elävät sitkeästi vuosikymmenestä toiseen määrittäen koululaisten omaa näkemystä kouluruuasta, eikä kyllä lanttukeitto vastaa käsitystä juureskeitosta. Tästä huolimatta Suomea benchmarkataan jatkuvasti hyvä ja terveellisen kouluruuan mallimaana. Miten saatte lapset syömään vihanneksia ja raasteita, ihmettelevät ulkomaiset vieraat.
Helsinki laatii parhaillaan omaa ruokakulttuuristrategiaansa pohjautuen pohjoisiin selkeisiin makuihin. Maailman pääkaupungeista ainakin Lontoolla, New Yorkilla ja Torontolla on omat ruokakulttuuristrategiansa, joilla pyritään vastaamaan ylipainon ja terveyden haasteisiin sekä hillitsemään kasvihuonepäästöjä. Myös Brasilian Belo Horizontella (2,5 miljoonaa asukasta) on oma strategiansa ruuan osalta: ruoka on kansalaisoikeus, nälkä ei johdu puutteesta vaan köyhyydestä ja hyvällä ruokavaliolla lisätään sosiaalista tasa-arvoa. Belo Horisontessa ihmisiä houkutellaan viljelemään pienilläkin käyttämättömillä maa-alueilla kotitarpeiksi. Tuloksia vuonna 1993 alkaneesta ohjelmastakin on jo saatu, sillä kaupungin lapsikuolleisuus on tippunut vuoteen 2006 mennessä jopa 41%, ja köyhyydessä elävien määrä on vähentynyt 25 % (koko Brasilian lapsikuolleisuus väheni samana aikana 7%). Kaupunki toimii esimerkkinä koko Brasiliaa koskevalle "Zero Hunger Programm"-ohjelmalle.
Vaikka keskustelua hallitsee terveellisyys ja hyvinvointi, ruokailuun liittyy aina myös paikka tai tila, vieressä istuvat ihmiset, kattaus ja design, ruuan maku ja laatu, odotukset ja niiden täyttyminen. Usein ruoka on myös muuta kuin pelkästään terveellistä vatsantäytettä, siihen liittyy vahvoja elämyksiä ja kokemuksia. Miten nämä laatutekijät voidaan integroida ruokakulttuuriin perustekijöihin, joita tuntuvat määrittävän kustannustehokkaat tuotantotavat, logistiikkaketjut, lainsäädäntö ja hintakilpailu? Onko yhtälö mahdoton, jos siihen lisätään pientuottajat ja lähiruoka?
Missä itse olet syönyt parhaan ateriasi tai mikä on ollut ikimuistoisin ateriasi? Onko se aina ollut etukäteen suunniteltu ja varattu, vai voisiko se tulla vastaan yllättäen esimerkiksi kirjaston yhteydessä olevasta ravintolasta, julkisen puutarhan keskeltä, torilta, museon ravintolasta jne. Taiteesta kiinnostuneena käyn yleensä aina matkoilla kunkin kaupungin modernin tai nykytaiteen museossa, joista myös löytyvät tunnelmaltaan ja designiltaan sekä makuelämyksiltään kiinnostavimmat ravintolat. Parasta risottoa olen saanut Roomassa, modernin taiteen museon ravintolassa puiden siimeksessä teltassa, ja Salzburgin uuden, kukkulalla sijaitsevan taidemuseon terassilla katsellen laaksossa uinuvaa kaupunkia. Perheiden kohtauspaikaksi myös ruokailun osalta näyttää muodostuneen Espoon museo EMMA, jossa huimien elämysten lisäksi saa myös maittavaa ja terveellistä lounasta.
Suomella on nyt tuhannen taalan paikka profiloitua designin lisäksi myös ruokakulttuurimaana vuoteen 2012 mennessä, jolloin pääkaupunkiseutu odottaa designturisteja ympäri maailmaa. Ruokakulttuuri on designia, termi food design on jo lanseerattu. Pohjoiset, hyvät arktiset maut designiin yhdistettynä voi nostaa meidät maailman ruokakulttuurin ytimeen, kunhan oikeat asiat ja ihmiset kohtaavat niiden edistämiseksi. Foorumin tälle olemme jo voittaneet World Design Capitalin muodossa. Helsinki edellä, mitä miettivät Espoo, Vantaa, Tampere, Turku, Oulu sekä muut Suomen kaupungit?
Maarit
___
Jos haluat kommentoida, lähetä viestiä suoraan Maaritille maarit.vuorela(at)neteffect.fi, niin lisäämme kommenttisi tänne.
